Minua on aina kiinnostanut hevosharrastus ja siihen liittyvät varusteet monipuolisesti eri lajeineen, ja olenkin ehtinyt kokeilla vähän kaikkea. Lapsena kuljin usein tätini mukana raviessa, ja ravimaailmaan tutustuttiinkin lähemmin oman ensimmäisen hevosen kanssa. Lännenratsastus on ollut myös aina lähellä sydäntä, ei niinkään reining vaan karjanajotreenit ja vaqueroperinteet. Kun huomasin että vasikan perässä ei pysy ellei yhteistyö suju kunnolla, kiinnostuin kouluratsastuksestakin, ja sen myötä erityisesti klassisesta/ akateemisesta suuntauksesta. Valjakkoajokärpänen puraisi shettisten kanssa ja ponimaailmassa huomasin nopeasti, että pienille poneille on vaikeaa löytää sopivia, hyvin istuvia varusteita. Minulla on myös ollut islanninhevosia, olen kasvattanut muutaman ja tuonut Suomeenkin pari. 

Olen aina ollut alkuperäisrotujen ystävä. Tärkein on luonnollisesti suomenhevonen, joita minulla on ollut aina ensimmäisestä hevosestani lähtien. Olen myös kasvattanut niitä toistakymmentä, varsottaminen on yhdenlaista hulluutta :) Suomenhevosten rinnalla on aina ollut shettiksiä, erityisesti minishettiksiä, mutta muutama standardikin on mahtunut joukkoon. Yritykseni nimi Beorn tuleekin shetlanninponi-kasvattajanimestäni, joka taas muotoutui sukunimestäni Kontiosta. 

Tällä hetkellä tallista löytyy se maailman hienoin suomenhevonen Tuherrus "Tuuli", ja sen tammavarsa Helkatuli. Poniporukkaa edustavat cremellot minikasvattini Beorn Gwyneira ja Beorn Eonbarr (MYYTÄVÄNÄ!). Olen vähentänyt ponimäärää opiskelujen aikana reilusti, myin vastikään jalostusorin White Knight Of Northstarin ja kantatammani Norrgårdens Cikorian pois. Islanninhevosia minulla ei ole nyt hetkeen ollut, mutta tyttären ratsuksi on kasvamassa IC-tamma Fantasy Lollipop.